Olen
vasta viikon ajan katsellut pääsykoekirjojani Helsingin yliopiston
suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen Unkarin kielen ja kulttuurin
linjalle, ja nyt jo tuntuu, ettei tästä tule mitään. Yhtikäs
mitään. Joka toinen lause on käsittämätöntä hepreaa.
Lukiessani yritän pitää mielessä, että tämä on se, mitä
haluan, mutta rehellisesti voin myöntää, että jos on valittava
lukemisen ja telkkarin katsomisen välillä, jälkimmäinen voittaa.
Menen jopa mieluummin ajoissa nukkumaan, kuin annan aivojeni kärsiä
moisista sepustuksista. Mutta vielä mä tartun itseäni niskasta.
Hupin
on päässyt nyt päivittäin jäille juoksentelemaan, siellä kun on
tilaa rellestää vaikka kuinka. Tänäaamunakin oli tarkoitus mennä
jäitä pitkin pitkä lenkki, mutta lyhyeksi jäi kun Hupi aloitti
taas pelleilyn. Toisin sanoen jos se ei saa huomiota - nimenomaan
vapaana ollessaan, se alkaa juosta ympärilläni haukkuen. Kiinnihän
se ei noissa tilanteissa anna, joten kun se oli show'nsa hetkeksi
lopettanut, kutsuin luokse, laitoin hihnan ja päästin uudestaan
irti remmin kanssa. Kun rotta taas aloitti, ei muuta kun hihnasta
kiinni ja koira selälleen lumeen. Kotiin käveltiin lyhyessä
hihnassa, eli siihen loppui se hauskanpito. Tiedä sitten mikä tuota
vaivaa. Koirapuistoilukin on tuon takia jäissä, koska tuo toiminta
häiritsee ihan suunnattomasti muita. Hupilla ei nimittäin ole
mikään ihan pienen koiran haukku.
Viikko
sitten sunnuntaina oltiin kuitenkin veljeskolmikon kanssa
puistoilemassa. Oli mukavaa nähdä koko pentue yhdessä; Hupi,
Nappe, Nappi ja Rico. Tapaaminen jäi kyllä hieman lyhyeksi, sillä
kylmä oli kuin Siperiassa. Juoksuinen Hupi oli tietysti ämmämäisellä
tuulella ja antoi innokkaille pojille kyytiä haukunnansa lomasta.
No, sovittiin että kesällä uudestaan. Silloin tarkenee seistäkin
ulkona. Kuvia tuli otettua, mutta koska vauhti oli kova ja varsin
luminen, eivät ne onnistuneet mitenkään erityisen hyvin. Eikä
sillä, että olisi tarennut kuvia hirveästi näpsiäkään.
Tämän
päivän valmistaudun ensiviikon aamuvuoroputkeen. Maanantaista
perjantaihin 6-14/15 töissä, ei paljoa houkuta. Aamuvuorot ovat
kyllä kivoja, jos niitä ei joudu montaa peräjälkeen tekemään.
Iltaisin olisi aikaa tehdä mitä vaan, mutta ainakin mulla se
menee yleensä siihen, että puuhailen koiran kanssa ja painun sitten
viimeistään kahdeksalta nukkumaan..
Äitee
kävi justiinsa kaverinsa kanssa laittamassa mulle verhotangon. Kiva
kun ei tarvitse enää aamuisin herätä valoon, joita noi entiset
sälekaihtimia muistuttavat verhot eivät juuri pitäneet. Jätettiin
ne kyllä paikoilleen varmuuden vuoksi. Vieraiden takia tuli
siivottuakin, ei niitä olisi muuten kehdannut tänne päästää :D
Äitikin ihmetteli, että miten kämppä ei kerrankin näytä siltä
kuin tsunami olisi pyyhkäissyt yli. Kehotin sitä hankkimaan koiran,
ei sitä sotkua silloin huomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti