I am the one who lives to run, I don't stop till the chase is done

No mun on nyt vaan pakko saada vinttikoira. Hupihan on sellainen wannabe-whippet. Nopea, hössöttävä, ystävällinen koipeliini, joka tykkää loikoilla mun kanssa sohvalla. Olen nyt muutaman kuukauden ajan lukenut Tuulen Koirat -foorumia, ja villitys omaan vinttiin sen kun kasvaa.

Joskus pahimman Unkari-kuumeen (hah, ihan kuin se olisi muka laskenut..) aikaan tutkin hullun kiilto silmissä unkarilaisia hevosrotuja, mutta siinä samalla myös koirarotuja. Mikään niistä ei minua muuten kiinnostanut, etenkään nyt kun sekametelisoppa pumi-puli-unkarinvizsla Hupi on tutustuttanut minua unkarilaisiin rotuihin, mutta unkarinvinttikoira jäi jotenkin mieleen. Kulutin tunteja lukemalla siitä, mutta totesin lopuksi, ettei se minun rotuni ole. Koska haluan Hupille jossain vaiheessa kaverin, aloin lueskella muista vinteistä.

Isot koirat ovat aina olleet lähempänä sydäntäni kuin pienet - Hupikin jäi harmittavan pieneksi. Vaikka sen motto (Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn lisäksi) onkin En ole pieni, olen sporttisen matala, olisin mieluusti sallinut sen kasvavan vielä vaikka kymmenisen senttiä ylöspäin. Aluksi katselinkin vain isoja vinttikoirarotuja. Borzoi eli venäjänvinttikoira sulatti sydämeni täysin; ne ovat aristokraattisen kuninkaallisen kauniita, sulavia, nopeita. Karvaisia. Eihän sellainen iso karvakasa millään mahtuisi yksiööni. Seuraavaksi sloughit, galgot ja azawakhit, mutta nekin ovat turhan isoja. Ja niinpä tyydyin katselemaan pienempiä vinttareita. Tai siis whippettejä. Mikään muu ei oikein ole makuuni.

Ennen kaikkea hippetti sopisi Hupin kaveriksi! Ne tulisivat olemaan suhteellisen samankokoisia ja -painoisia (vipukka nyt ehkä muutaman sentin korkeampi), ja varmasti halu juosta olisi yhtä palava. Olisivat varmaan samalla aaltopituudella. Ja jos (KUN!!) aloitan opiskelun, olisi Koirallakin seuraa. Tosin hankinta voisi varmaan aikaisintaan sijoittua syksyyn tai ensi kevääseen. Mistä tulikin mieleen, että Hupilla on sterilointiaika maaliskuun lopussa! Jes, ei enää hormonihyrräystä!

Toki mun pitää vielä kysyä vuokranantajalta, sopiiko ottaa toinen koira. Mutta jos se ei onnistu, niin aina voi muuttaa. Tosin syksyyn asti mun pitää asua tässä, jos haluan takuuvuokran takaisin.

Vapaapäivä on sujunut köllötellen, siivoillen, telkkaria katsoen, koneella istuen ja sitten, uskomatonta kyllä, pääsykokeisiin lukien. Ulkoilu on jäänyt vähälle tuon säälimättömän tuiskeen ja tuulen takia. Hupi on tietysti ollut vähän pahoillaan, mutta antoi kai anteeksi, kun on saanut koko päivän köllötellä vierelläni sohvalla ja jopa sängyllä. Ja on se uni sillekin maittanut, nytkin kuorsaa ja juoksee vieressäni unissaan.

Aamulla oli ihana herätä, kun postiluukussa odotti Battery-tölkki ja pulla. Mulla on maailman paras ystävä, naapuri ja työkaveri! Muutenkin olen ollut pari päivää ihmeen positiivisella tuulella. Rasmuksen kuoleman jälkeen tuntuu, että olen vain itkenyt ja ollut töissä. Mutta paistaa se aurinko risukasaankin. Lauantaina ohjelmassa on Messukeskuksen Horse Fair -hevosmessut, jonne Unkarin porukkaa tulee paikalle. Pakko mennä moikkaamaan, kun en viimeksi Matkamessuille päässyt heitä tervehtimään. Sen jälkeen ongelmakoiraluento Heiluvan Hännän tiloissa Pitäjänmäessä. Se on osa parin viikon päästä alkavaa itsehillintäkurssia, jonne ilmoitin Hupin. 

Otsikko runosta Life of a Whippet by Darren M. Grine